Lento Bonairelle Flamingo lentokentälle oli todellinen pikapyrähdys, 25 minuuttia. Kone oli täsmälleen samanlainen kun Aruba-Curacao välillä. Meille oli luvattu kyyti lentokentältä hotellille, mutta ketään kyyditsijää ei kentällä odottelusta huolimatta näkynyt. Otettiin kimppataksi toisen pariskunnan kanssa, kyyti kustansi meiltä 12$ tippeineen.
 |
| Kyllä vain, se on pinkki! |
Tien varressa varoitettiin hyttysten levittämistä taudeista kuten dengue -kuumeesta. Millään muulla saarella ei moisia varoituksia näkynyt ja Bonaire olikin ainoa paikka näistä kolmesta saaresta, jossa hyttysiä oikeasti oli. Vaikka myrkyt oli mukana ja niitä jopa käytettiin niin muutama pistos saatiin molemmat, joten odotellaas nyt sitten iskeekö se dengue...
Huoneistohotellimme oli aika lähellä lentokenttää ja ihan Kralendijkin sydämessä heti sataman vieressä rantakadulla. Saapuessamme vastaanotto oli kuitenkin kiinni eikä ketään näkynyt missään. Jari soitteli kaikkiin numeroihin mitä keksittiin, mutta mistään ei saatu kiinni sellaista ihmistä, joka olisi meille voinut ovet tulla avaamaan. Hotels.comilta olisivat olleet jo valmiita etsimään meille uuden majoituksen, mutta me haluttiin vielä yrittää ja miettiä tilannetta. Raahattiin laukut rantakadulla olevaan aamiaispaikkaan, jonka omistaja ystävällisesti antoi meidän istua ulkona ja ostaa juomat vaikka itse pulju olikin illalla jo kiinni. Kerroimme ongelmastamme omistajalle ja sattumoisin hän tunsi jonkun, joka pystyisi päästämään meidät sisälle. Mies soitti puhelun tuttavalleen ja me odoteltiin kylmien juotavien kanssa ulkona.
Päästiin kuin päästiinkin omaan huoneeseen! Ja hieno huoneisto olikin, yksi makuuhuone, olohuone, pieni keittiö ja merelle päin suuri parveke, josta pystyi katsomaan auringonlaskua. Nyt me halutaan tuollainen kämppä kakkosasunnoksi jostain lämpimästä 😍😃 Ehkä eläkkeellä sitten...
Asettumisen jälkeen lähdettiin syömään, mutta käytiin vielä kiittämässä LeCreperie -aamiaisravintolan omistajaa avusta ja otettiin siinä myös toiset juomat. Ei haluttu lähteä kauaksi syömään ja mentiin ensin veden päälle laiturille rakennettuun ravintolaan aivan meidän huoneiston vieressä, mutta siellä oli niin kiireistä, että meitä ei huomioitu edes puolen tunnin istumisen jälkeen, joten päätettiin vaihtaa paikkaa. Loppujen lopuksi päädyttiin saman ravintolan kadunpuoleiselle alueelle ja siellä saatiin sitten myös palvelua, joskin aika töksähtelevä ja hidasta. Palvelun tasosta huolimatta ruoka Karels Beach Barissa oli ihan hyvää, Teijan naudanlihawokki jopa erinomaista!
Seuraavana aamuna mentiin aamiaiselle LeCreperiehen ja saatiin suussa sulavia ranskalaisia lettuja eli creppejä. Täyttävän ja makean aamiaisen jälkeen käveltiin noin 20 minuutin matka Macho pyörä- ja skootterivuokraamoon ja otettiin alle meidän sininen unelma, joka pian ristittiin Tepoksi 😝. Tultiin takaisin huoneistolle ja pakattiin kamat kasaan. Suunnitelmana oli tehdä snorklailupysähdysten kera pikku lenkki saaren luoteisosaan, jossa sijatsee Gotomeer -järvi, joka on suosittu hengailupaikka flamingojen keskuudessa tähän aikaan vuodesta.
 |
| Iguanasta tuli Bonairella ihan tuttu näky, niitä viilettää joka paikassa. Ihan lepposia otuksia. |
Ajettiin noin 15 minuuttia suosittuun snorklailupaikkaan 1000 Steps. Vähän joutui arpomaan, että mistäs kohtaa sinne veteen pääsee, kun ranta oli selkeästi kivikkoisempi, kuin Curacaolla testattu paikka, merenkäyntikin oli huomattavasti kovempaa. Meillä oli toki matkassa ns uimakengät jotka tekee hommasta vähän helpompaa. Veteen kuitenkin päästiin ja jonkin aikaa ehdittiin snorklailemaan ja vedealaista maailmaa ihmettelmäänkin.
 |
| Hetki ennen katastrofia |
Nyt oli kuitenkin meillä molemmilla huurustumisongelmia maskin kanssa ja pian lähdettiin kohti rantaa tarkoituksena saada huuru laseista poistettua. Päästiin hiekkaiseen kohtaan seisomaan, mutta merenkäytni juuri siinä olikin vähän turhan rajua. Muutaman aallon voimin me molemmat paiskauduttiin rantakivikkoon, Teija vielä kauemmas kuin Jari. Loppujen lopuksi Teija päätyi hanuri edellä kivikkoon, jossa asusteli sammaleen seassa jonkinlaisia polttiaiseläimiä. Aluksi luultiin, että iho vaan sai vähän osumaa kivikosta ja merivesi kirvelee, Teija hyppäsi vielä uudestaan mereenkin siitä. Pian oli kuitenkin selvää, että kyse oli jostain muusta ja tuli kiire päästä oikeasti vedestä rantaan. Jotenkin siinä onnistuttiin ja tuskallisen pakkausurakan jälkeen lähdettiin hitaasti puuskuttaen kohti skootteria. Rannalla kysyttiin vielä yhdeltä pariskunnalta, jos he tietaisivät mistä oli kyse, he kun näyttivät sen verran ammattitaitoisilta märkäpuvuissaan. Kyllä siellä tietoa olikin, mutta eivät muistaneet elukan nimeä englanniksi, olivat kotoisin jostain muualta. Osasivat kertoa kuitenkin, että ei ole hengenvaarallista, ainoastaan vittumaista. Toki eri asia jos sattuu allerginen olemaan... Mietittiin, että keksittäiskö mitään ensiapua tuskaan mistään ja heillä sattui olemaan punaviiniä mukana, arvelivat, että koska se on hapanta niin saattaisi auttaa. Sitä sitten paineltiin paperilla Teijan hanuriin, mutta valitettavasti siitä ei juuri apua herunut. Toinen legendaarinen apukeino, josta mekin oltiin kuultu jo aiemmin ja jota hekin ehdottivat on se, että polttavalle iholle pissataan. Todettiin, että ehkä ei nyt tällä kertaa olla niin epätoivoisia ja kiitettiin avusta ja kavuttiin portaat (joita oikeasti on ehkä 50 mutta tässä tilanteessa tuntui oikeasti 1000:lta) takaisin tielle ja skootterin luo.
Siinä sitten arvottiin että mitä tehdään, pakkailtiin kamoja ja Teija puuskutti ja näytti ulkopuolisin silmin varmaan siltä että tuo alkoi synnyttämään tuohon parkkipaikalle 😀. Jotain apua oli pakko keksiä ,että Teija kestäisi skoottrin kyydissä takaisin ihmisten ilmoille, joten eihän siinä auttanut muu kuin Jarin lähteä tyhjä vesipullo kourassa tienvarressa olevaan huussiin asioille.
Ja niin vain kävi, että siitä jotain apua oikeasti oli ja Teija rohkaistui Jarin kyytiin nousemaan, pomppuinen skootterikyyti oli kuitenkin omiaan pahentamaan Teijan tuskaa jälleen ja huoneeseen päästyämme meni potilas kylmään suihkuun ja Jari apteekkiin kyselemään neuvoja. Sairaalakeikkahan siitä loppujen lopuksi tuli.
 |
| Kusiset paikat! |
Ensiavussa tiesivät, että lämmin vesi auttaa kirvelyyn ja poltteluun. Jari nöyränä poikana kasteli kuumalla vedellä Teijan hanuria peittäviä siteitä lääkäriä odotellessa. Pari tuntia ja 600$ köyhempänä pääsimme jo vähän helpottuneina kaupan kautta takaisin asunnolle, jonne jäimmekin ihastelemaan auringon laskua parvekkeelta kuuman, edelleen helpottavan suihkun jälkeen.
 |
| Vielä ei pysty istuun, Spirit puuduttaa sisäisesti😁 |
Illalla kunhan Teija kykeni taas jotenkuten istumaan ja kävelemään lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Oltiin eletty päivä sillä aamupalaletulla ja sipseillä, joten vähän alkoi molemmilla olemaan nälkä tuossa vaiheessa! Päädyttiin Cuba Compagnie ravintolaan, joka oli aika täyteen ahdettu, mutta saatiin kuitenkin pöytä melkeen heti. Bonairella pöytävarauksen tekeminen on aika suosittua ja sitä kannattaa ehdottomasti harrastaa, jos haluaa johonkin tiettyyn paikkaan syömään päästä. Meille se ei koskaan ole niin justiinsa. Tämä paikka oli tosi kiva ja tarjoilijat oikeen mukavia! Viihdyttiin oikeen hyvin. Myös ruoka maittoi molemmille vaikka ei Chez Raytä mitenkään voitakaan.
Seuraavana aamuna Teija oli taas kuin uudesti syntynyt ja kirvelevä edellispäivä oli pelkkä muisto. LeCreperien lättyaamupalan jälkeen pakattiin tykötarpeita reppuun, snorkkelit jätettiin tällä kertaa ihan suosiolla pois matkasta, kun kummankaan ei varsinaisesti tehnyt mieli mereen sattuneesta syystä....Lähdettiin ajamaan samaa reittiä kuin edellisenäkin päivänä ja pysähdyttiin vielä kohtalokkaalla 1000 Stepillä ottamassa kuvia, joita ei edellisenä päivänä sitten ehdittykään napsia.
 |
| Hän oli meidän kanssa aamupalalla |
Jatkettiin Tepolla matkaa nyt sinne flamingojärvelle ja todellakin siellä näkyi satoja pinkkejä lintuja! Valitettavasti olivat vaan aika kaukana juuri tuona päivänä, mutta ihan onnistunut visiitti kuitenkin meidän mielestä.
Meillä oli oikeen kivaa päästellä Tepolla menemään, lämpöä riitti 30-32 astetta koko päivän ja aurinkorasvalle oli taas käyttöä. Kierrettiin saaren koillisrannalle ja pysähdyttiin ottamaan kuvia. Merenkäynti tuolla toisella puolen saarta on ihan jotain muuta kuin meidän suojaisella puolella. Hurjia aaltoja meidän kanssa ihastelemassa oli myös yksinäinen aasiherra.
Matkan jatkuessa nähtiin aaseja enemmänkin, niitä liikkuu tuolla toisella puolella saarta vapaana. Pysähdyttiin pikkuiseen kylään lukemaan vähän karttaa ja paikallinen koira tuli meitä tervehtimään, rapsutuksia oli selvästi vailla. Ystävällinen heppu! Noita samoja koiria on paljon kaikilla kolmella saarella, niitä ei voi olla huomaamatta ja nekin liikkuvat vapaina vaikka lähes kaikilla taitaa omistaja olla, ainakin kaulapantojen perusteella.
Ajettiin takaisinpäin Kralendijkiin ja käytiin syömässä King Kong Burgerissa Bachelor's Beachillä oikeen maittava burgeriateria. Paikka oli aivan käsittämättömän kaunis, täällä saa otettua hienoja kuvia ja uimaankin pääsee helposti, kannattaa käydä! Auringonottorannaksi tämä ei varsinaisesti sovellu sillä kuivaa hiekkarantaa ei ole. Vesiraja alkaa heti, kun laskeutuu portaat kalliolta alas. Pohja on kyllä hienoa valkoista hiekkaa eikä merenkäynti ainakaan tuona päivänä ollut yhtään rajua. Me jätettiin siltikin pulikoinnit välistä.
 |
| Ei uskoisi että on yksi TripAdvisorissa parhaiten arvioitu ruokamesta 😂 |
Jatkettiin matkaa suolatasangoille Bonairen lounaiskulmaan. Ihan-oikeasti-pinkkejä suola-altaita riitti silmänkantamattomiin ja valkoista vaahtoa ja valkoisia suoladyynejä oli jokapaikassa. Aika huikean näköistä! Jatkettiin kierrosta vielä kauemmaksi ja kaakosta löytyi vielä upea Sorobon Beach. Tuo ranta on vesiurheilijoiden paratiisi ja kaikenlaista vikeltäjää siellä riittikin, ei ois ite varmaan sekaan mahtunut. Ranta on tosi matalaa ja täysin hiekkapohjaista monta kymmentä metriä rannasta ja rantabaari oli rakennettu aivan vesirajaan. Oikeasti käymisen arvoinen paikka! Noin parinsadan metrin päässä tuosta vilkkaasta rannasta oli vähän rauhallisempi, uintiin ja auringonottoon paremmin sopiva rantakaistale.
Otettiin yhdet rantabaarissa ja seurattiin ihmisvilinää jokunen tovi, jonka jälkeen ajettiin sairaalan kautta takaisin Kralendijkiin hotellille. Piti hakea lääkärinlausunto vakuutusta varten, kiireinen lääkäri ei sitä heti edellisenä päivänä ehtinyt rustailemaan.
Meidän parvekkeelle paistaa ihanasti iltapäivän aurinko ja me jäätiin paistattelemaan loppupäivää ihan vaan siihen, kun kerran kaapista löytyi kylmää päärynäviiniäkin 😛.
 |
| Sairaalan maskotti, päivystää etuovella. Jutteli kovasti kun siihen kiinnitti huomiota! |
Auringon laskettua suunnattiin viereiseen Rumba Cafe -pitseriaan illalliselle. Paikka oli täynnä ja me istahdettiin baaritiskille odottelemaan pöydän vapautumista. Otettiin yhdet juomat, eikä me loppujenlopuksi keretty niitä edes juomaan, kun päästiin jo pöytään, joten eipä tuo odotusaika kovin pitkä ollut. Tarjoilijoilla oli vähän kiirettä ja jouduttiin odottamaan aika kauan pöydässä, mutta eipä tuo mitään kun hyvitykseksi meille kiikutettiin toiset juomat ilmaiseksi 😇. Pitsa oli erittäin maittava, yksi medium kokoinen lätty ruokki meidät molemmat oikeen hyvin! Vähän haikein fiiliksin käveltiin kiertoreittiä takaisin hotellille, viimeinen lomapäivä Karibialla alkoi olla siinä.
Lähtöaamuna suunnattin Tepon kyyditsemänä vielä läheiselle Te Amo Beachille. Aamu oli aika pilvinen ja noin minuutin verran ripsi jopa vettä, mutta ei me suomalaiset semmosta säikähdetä, vaikka kaikki muut rannalla olijat hävisivät autoihinsa sadetta pitelemään. Meillä oli muuta tekemistä.
Saammeko esitellä, uusi ystävämme Taavetti:
Tuota esitystä jaksoimme seurata noin tunnin verran jonka jälkeen ajateltiin uhmata kohtaloa pulahtamalla vielä kerran snorklaamaan. Aikamoista haparointia oli päästä ensinnäkin riutalle, sillä heti vesirajan jälkeen oli monessa paikassa melkeen pintaan asti ulottuvia koralleja ja niiden lävitse piti etsiä se helpoin reitti uida vähän väljemmille vesille. Jotenkin siinä onnistuttiin ja jonkin aikaa snorklailtiin, mutta taas alkoi molemmilla huurustumaan maskit ja luovutettiin suosiolla. Seuraavaa reissua varten täytyy ostaa kokovartalo märkäpuku suojelemaan ihoa kaikilta polttiasilta ja koralleilta ja keksiä jotain tuohon maskien huurustumiseen.
Rantaseikkailun jälkeen ajettiin Teppo takaisin Machoon ja saatiin vielä kyyti takaisin hotellille. Puolitoista päivää suhailtiin skootterilla ympäri saarta ja bensaan meni 2$ lol 😂. Kahden päivän vuokra vakuutuksineen kustansi noin 65$ ja oli sen arvoista kyllä!
Käytiin ennen kentälle lähtöä vielä mojitolla ja jäätelöllä viereisessä jäätelökahvilassa ja shoppailemassa ostoskeskuksessa. Kyyti lentokentälle järjestyi tällä kertaa hotellin puolesta ja kuskille heitettiin siitä hyvästä muutama dollari tippiä.
Lentokentän tiskillä arvottiin josko business luokassa pääsisi lentelemään. Paikkoja kyllä oli, mutta tietokonejärjestelmä oli sekaisin ja ei antanut korotusta vaikka kuinka yritti. Monella muullakin oli sama ongelma ja loppujen lopuksi koneen bisnesluokassa istuskelikin vain yksi tyyppi 😆
3h lento meni kuitenkin kevyesti elokuvia katsellessa ja Miamin päässä oli etäisesti suomen kesää muistuttava viileä sadekeli vastassa. Maahantulotarkastukset meni näin ilta-aikaan vauhdilla ja pian pääsimme autovuokraamon tiskille. Taas oli Amex Platinum kortista hyötyä. Sillä pääsi heittämällä joksikin Hertzin kultajäseneksi ja auto löytyikin varattuna parkkihallista. Ei tarvinnut edes asioida ihmisten kanssa vaan tekstiviestistä selvisi mikä auto odottelee ja missä!
Siitä vaan "Musti" käyntiin ja etsimään lähintä Panda Express pikaravintolaa ja sitten suunnattiin hotellille syömään. Autossa oli navigaattori ja sateliittiradio vakiona, 33€ vrk. Ei paha ollenkaan. V8 murinoita oli kiva kuunnella pitkästä aikaa.
Yöpaikka oli varattuna Hampton Inn puljusta läheltä Sawgrass Mills ostoskeskushelvettiä. Käytettiin yöpymiseen hotels.com kautta kertyneitä bonareita ja maksoimme huoneesta muutaman euron. Älyttömän hyvän kinkkiruoan jälkeen uni tuli ennätysnopeasti.
Seuraavana aamuna saimme erän pyykkiä pestyä ja maittavan aamupalan. Aamupäivällä kävimme sähkötupakka-ostoksilla ja tietty Sawgrassin älyttömässä kompleksissa muutamassa rääsykaupassa ja syömässä hyvää aasialaista ruokaa ostoskeskuksen ruokatorilla. Teijalle löytyy kaikkea kivaa, mutta Jarille ei kelpaa kuin Walmartin kissapaidat 😸
Kävimme viidessä eri walmartissa eikä yhdessäkään ollut kissapaitoja myynnissä, WTF?
Jouduimme luovuttamaan kissapaitojen metsästyksen ja suuntaamaan lentokentälle. Oltiin jonotettu businessluokan paikkoja jo useamman kuukauden, mutta lähtöselvitystiskillä selvisi että paikkoja ei ole vapaana ja me jouduttiin kärsimään 10h sikaosastolla. Syötiin vielä kevyt lounas lentokentällä ja älyttömän pitkä matka kotiin alkoi. Nukutuksi saatiin ehkä puoli tuntia molemmat ja se poislukien kotiin päästessä valvomista oli takana reippaasti yli vuorokausi.
Yhteenvetona: Mahtava reissu!! Curacaolle halutaan joskus uudestaan, tuntuu, että sieltä jäi vielä asioita näkemättä. Reissussa kului 5 pulloa aurinkorasvaa, ostettiin kahdet aurinkolasit ja hukattiin kolmet, yksi sairaalareissu, yksi ostettu matkalaukku ja kaksi rikkoutunutta, yksi peruutettu lento...😜
Mihis sitten lähdettäis?😇😍
