Reissu toki aloitetaan tyylillä Finnairin loungessa ja 11h lento menee hujauksessa business luokassa nautiskellessa shampanjaa! Koneen nokkahan osoittaa kohti Miamia ja jo tutuksi tullutta ja eeppiseksi havaittua metalliristeilyä, joka kokoaa yhteen kovimmat metallimusiikin ystävät joka puolelta maailmaa. Koska porukassa on aina hauskempaa värvättiin mukaan myös työkaverimme Mici!
Vähän on saanut jännittää näitä lentojuttuja, Trumppi sekoilee muurinsa kanssa ja Miamissa on ollut turvatarkastusalueita kiinni työntekijöiden puutteen vuoksi, mutta jonkinlainen välirauha saavutettiin ja toistaiseksi kaverit on töissä ja saa palkkansa. 15.2 ilmeisesti taas porukkaa jää töistä pois mutta onneksi me keretään just alta pois ja lento kotiin on 14.2.
Myös täällä Helsingin päässä lennonjohtajat lakkoilee mutta eipä pitäisi vaikuttaa meidän suunnitelmiin. Oman jännityksensä soppaan tuo kovat lumisateet ja Finnair onkin jo valmiiksi perunut jotain lyhyitä lentoja, jotta muut saatais paremmin aikataulussa ilmaan. Näin ainakin toivotaan!
No niin! Tänään sitten herättiin Miamista pitkän eilisen päivän jälkeen. Lento oli noin vajaan tunnin myöhässä aikataulusta loppujen lopuksi, mutta eipä tuo meitä haitannut. Saatiin taas kyyti meidän rakkaalta hovikuskilta Timolta, jonka businessluokan Rellussa oli hyvä körötellä kentälle hyvissä ajoin :). Mici tuli sunnuntaina Malesian/Singaporen työmatkalta ja oli valmiiksi vähän reissussa rähjääntynyt. Pokkana siis Finskin tiskiltä kysymään että vieläkö pääsis businessluokkaa lepäilemään ja onnistuihan se! Mukavan priority loungeilun jälkeen päästiin siis kaikki kolme ensimmäisten joukossa koneeseen nauttimaan shampanjaa ja oltiin jo hyvässä nousukiidossa ennen kun kone oli hievahtanut paikaltaan yhtään mihinkään. Lento sujui oikein mainiosti, sapuskat oli kerrankin oikeesti hyviä ja juomaa riitti. Teija löysi uuden suosikin drinkkilistalta, mustikkalikööriä ja mustikkamehua. Yksinkertaisa ja taivaallista. Jari ja Mici joi kaikki viskit koneesta ja kuosi oli sen mukainen, pientä krapulaa pukkas jo loppumatkasta molemmilla! Kaikki taidettiin saada myös pikku päikkärit otettua.
 |
| Tätä menoa ollaan perillä jo maaliskuussa 2020 =) |
Tilaa on!
Miamissa Teija ja Jari selvisi maahantulotarkastuksista muutamassa minuutissa, mutta Micillä kävi huono tuuri ja se joutui hitaaseen jonoon. Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut. Sen verran kyllä lähtee Finnairille valitusta, että olivat rikkoneet meidän matkalaukun. Täytyy siis löytää tältä reissulta uusi, koska tuo tuskin kotiin asti pärjää :(.
Otettiin ihan reteesti kentältä taksi South Beachille Beacon Hotellille hintaan 35$ plus tippi eli yhteensä 40$. Roudattiin kamat huoneisiin ja lähdettiin saman tien etsimään ruokapaikkaa. Pitkälle ei täällä Ocean Drivella tarvitse kävellä ja istahdettiin syömään jo parin talon päähän hotellilta. Tacot maistuivat matkalaisille hyvin ja niiden voimalla jaksettiin käväistä vielä Clevelanderissa juomassa yhdet. Clevelander Hotel toimii tänäkin vuonna metallimusiikin ystävien kohtaamispaikkana ja siellähän on ollut täydet bileet käynnissä jo maanantaista asti. Bileet huipentuvat tänään järjestettäviin beach partyihin ja huomenna porukka jatkaa juhlimista laivalla. Meininki tiistai-iltana oli oikein hyvä, mutta me ei jaksettu vielä enempää bilettää vaan lähdettiin suosiolla nukkumaan ajoissa.
Keskiviikkoaamuna Teija ja Mici voi oikeen hyvin, mutta Jartsalla meinas olla vähän huono olo :). Micilläkin keinuu kyllä laiva, mutta muuten on ihan ok meininki. Tavallisuudesta poiketen meillä kuuluu huoneen hintaan mannermainen aamupala ja suunnattiin ihan ensimmäiseksi syömään hotellin terassille. Perinteisesti paahtoleipää tuorejuustolla, makkaroita, munakokkelia, paistettuja perunoita (NAM!), vesimelonia, mehua ja kahvia. Okein hyvä! Keli täällä tällä hetkellä ei ole mikään tajuttoman lämmin, vajaa 20°C, mutta parempi sekin kuin esimerkiksi Chicagon -40°C!! Jenkeissä on siis epätavallisen kylmää nyt.
Murkinan jälkeen käytiin kaupassa ostamassa lantrinkia ja viinakaupasta haettiin hiukan alkoholia. Mehän tuotiin Suomesta ihan hyvä kattaus tuliaisviinoja maistiaisiksi risteilykavereille (myös suklaata ja salmiakkia) ja toki niitä itsekin maistellaan. Viinakaupan myyjä oli hiukan isoääninen isompi mies ja puhui vahvasti murtaen englantia, mutta kyllä me yhteinen kieli löydettiin lopulta. Haasteellista oli se, että tyyppi kävi kolmea eri keskustelua samaan aikaan välillä...=D Nyt alotellaan hotellihuoneessa ja kuunnellaan ristelybändejä ja fiilistellään kohta alkavia biitsibileitä! Hellurei! =) <3
